Kil:in kaupunki sijaitsee Tukholman tasalla, lähellä Norjan rajaa, Karlstadin pohjoispuolella. Siellä järjestettiin 90- luvulla aikaisemmin EFAC ja nyt ruotsalaiset saivat kisat uudelleen järjestettäväkseen.

Kilpailupaikka oli paikallisella ulkoilualueella, missä jousiammunnan lisäksi myös harrastetaan erilaisia rallicrossin muotoja. Niinpä lähistöllä oli useita hiekkamontturatoja, jotka eivät ainakaan minun silmissäni kovin kauniita olleet.

Pitkin kevättä monet suomalaiset, mutta myös muut eurooppalaiset, ihmettelivät järjestäjien passiivisuutta. Kunnollisia ohjeita ei löytynyt ja ilmottautuneiden listat olivat pahasti myöhässä. Meni aikansa kunnes itse sattumalta löysin hieman ajantasaisemmat tiedot ruotsalaisten omilta sivuilta.

Hieman epäilevin tuntein lähdimme torstaina 30.7. Vainikaisen Petrin kanssa ajamaan kohti kisakaupunkia. Ensin lautalla Tukholmaan ja sieltä omalla autolla sitten eteenpäin.

Kun eri vaiheiden jälkeen löysimme perille, huomasimme että järjestelyt olivat jo pitkällä ja asteittain epäilykseni hälvenivät. Olimme saamassa kaksi rataa ”punainen ja sininen”, jotka kiertelivät kisakeskuksen lähimaastossa. Nyt jos vielä rankoilta sadekuuroilta vältyttäisiin, niin saisimme hyvät kisat!

Muut suomalaiset saapuivat omien aikataulujensa mukaisesti pienissä ryhmissä. Surukseni huomasin, että muutama ilmoittautunut oli jäänyt pois. Jännitimme, saammeko joukkueen kasaan ”Team of Nation”- kisaan. Siinähän tarvitaan seitsemän ampujaa eri aselajeista. Nyt meillä oli tuuria, saimme koko joukkueen kasaan ja itsekseni ajattelin, että joukkueen ampujatkin ovat kovia. Meillä on mahdollisuudet pärjätä. Vaikka joukkueen valinta oli melko helppo tehtävä, neljä ampujaa joutui karsimaan paikasta.

Joukkueenjohtajien kokous pidettiin lauantaina ja sen jälkeen olikin kisojen avajaiset. Kävelimme maittain Kil:in pääkadun päästä päähän rumpujen tahdissa. Pienellä aukiolla sitten kisat avattiin. Mielestäni tunnelma oli erinomainen, ihmiset viihtyivät. Pidimme oman kokouksemme avajaispaikalla puiston nurkassa. Kertasimme tärkeimmät käytännön asiat ja yritin muistella, mitä joukkueenjohtajien kokouksessa oli keskusteltu. Suomalaiset olivat valmiita kisoihin!

Kisojen aikana tapasimme toisiamme silloin tällöin ja minulle jäi käsitys, että jokainen ampuja oli ylittämässä itsensä. Syntyi uusia henkilökohtaisia ennätyksiä, mutta myös Suomen ennätyksiä sekä taljassa Mika sivusi maailmanennätystä! Muutama ampuja ampui ensimmäisenä päivänä hieman alakanttiin, mutta kokosi itsensä ja kohosi komeasti palkintosijoille. Muutamat ampujat tulivat innoissaan rutistamaan minua kun ammunta sujui niin hyvin.

Vastoin pelkojani, tuloskirjanpito oli yllättävän nopeata. Jo maanantai-illalla innokkaimmat löysivät päivän tulokset. Itse kun olin päättänyt seurata tuloksia vasta kisan jälkeen, en itse asiaan kiinnittänyt suurempaa huomiota.

Torstaina saimme kuulla, että joukkueemme oli kirkkaasti kärjessä. Voiko olla totta, että olimme selättämässä sellaisia maastoammunnan suurmaita kuin Englannin ja Saksan? Nyt oli kaikkien pidettävä pintansa viimeisenä päivänä.

Rata oli melko hyvä, tosin siinä oli joitakin puutteita. En pitänyt Haltex- taustoista, jotka perinteisemmille aseille olivat vielä melko pieniä. Piti yrittää ampua tarkemmin! Sinisellä radalla oli muutama vaarallinen rasti. Ne olivat liian lähellä toisiaan. Ainakin minun ryhmässä ampuvat odottivat, kunnes seuraavan rastin ampujat siirtyivät pois, ennen kuin aloitimme ammunnan. Punaisella radalla ammuttiin osa kisasta hiekkamontulla. Tämä oli ymmärrettävää, koska sinne oli helpompi sijoittaa pitkät matkat. Toisaalta näkymä ainakin minun silmissäni oli aika lohduton. Kaipasin metsään. Kuitenkin, nämä puutteet -turvallisuutta lukuunottamatta- olivat pikemminkin sivuseikka itse kilpailulle, jonka todellisuudessa tekevät kilpailijat.

Suomalaiset menestyivät kisoissa erinomaisesti ja sen kruunasi joukkuevoittomme. Olimme loppujen lopuksi ylivoimaisia!

Henkilökohtaiset mitalistit

Kulta:

  • Laura Jyväkorpi JFFU
  • Miika Jyväkorpi LMBU
  • Helmi Jyväkorpi CFFU
  • Jarkko Lehtinen AMLB

Hopea:

  • Petri Vainikainen AMBU
  • Helena Puusaari VFBB/R

Pronssi:

  • Markku Rautiainen AMFS/R
  • Pekka Jalkanen AMBH/R
  • Raimo Makkara VMBB/C

Joukkuekilpailu (Team of Nation)

  1. Suomi 206
  2. Englanti 179
  3. Saksa 176
  4. Viro 127
  5. Sveitsi 97
  6. Wales 69
  7. Skotlanti 38

Suomen joukkue:

  • BH Pekka Jalkanen
  • BL Sami Jyväkorpi
  • BU Petri Vainikainen
  • BB Raimo Makkara
  • FS Markku Rautiainen
  • FU Mika Rutonen
  • LB Jarkko Lehtinen

Vaikka suomalaisten ammunta oli erinomaista, haluan nostaa muutaman suorituksen esiin. Ensinnäkin Markku Rautiaisen suoritus on osoitus periksiantamattomasta harjoittelusta. Hänen usean vuoden haparointinsa sekä kisoissa että hallilla oli nyt kuin pois pyyhitty. Vääjäämättömästi hän nousi pronssimitalille ja oli yksi kultamitalisti joukkueessamme. Samanlainen taistelija oli Pekka Jalkanen. Hänen asenteensa ja huumorintajunsa vaikutti varmaankin koko suomalaisten ampujiemme positiiviseen henkeen.

Oma ammuntani oli hieman epävarmaa. En millään saanut itseäni käyntiin aamuisin. Tuntui kuin kroppa ja kädet olisivat kuuluneet eri henkilöille. Vasta päivän puolivälissä aloin päästä vauhtiin. Niinpä tiistain kisaa lukuun ottamatta taisin joka päivä saavuttaa päävastukseni, Viron Avo Toomlan, vasta aivan viimeisillä rasteilla. Tämä teki kisastamme varsinaisen trillerin. Jos oikein muistan, Avo keskiviikon Eläinkierroksella taisi suurimmillaan johtaa minua nelisenkymmentä pistettä. Minut pelasti iltapäivän ykkösnuolten osumat sekä Avon muutamat epäonnistumiset. Päivän voiton saavutin vasta viimeisellä nuolellani. Vaikka yhteistuloksissa lopulta voitin Avon noin 50:llä pisteellä ja voitin neljä kisapäivää viidestä, se ei kerro totuutta itse kisaviikosta. Kisa ratkesi vasta viimeisenä päivänä.

Kaksi kultamitalia Euroopanmestaruuskisasta, ei huono!

Lopuksi kiitän ruotsalaisia järjestäjiä onnistuneesta kisasta. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja loppugaalassa näin vain iloisia kasvoja. Jälleen kerran saimme nauttia viikon ajan ampumisesta eri maiden ampujien kanssa!

Jakke Lehtinen

Lonkkariampuja,

joukkueenjohtaja